Eroahdistus- ja hyperkiintymyskoulutusta

Monella koirakolla kevään koronakaranteeni on tuonu haasteita yksinoloon, kun koirat tottuvat siihen, että lauma on kotona jatkuvasti. Oletettavasti moni joutuu koronatilanteen jälkeen aloittamaan jopa lähes alusta yksinoloharjoitukset koiran kanssa. Meillä on pitkäjänteisesti koulutettu pentua tämän kevään ajan rauhalliseen, stressittömään yksinoloon. Miljoonilla onnistuneilla (Huom! nimenomaan onnistuneilla!) toistoilla oon päästy alkutilanteesta todella pitkälle.

Tilanne alkuvuodesta 2020, pentu 4-5kk:

• sisällä ollessa seuraa omistajaa jatkuvasti.Hakeutuu omistajan jalkoihin nukkumaan ja on skarppina heti, jos omistaja yrittää siirtyä edes vessaan. Suihkuun omistaja tässä kohtaa jo sai mennä luvan kanssa yksin (aiemmin koira änkesi suihkuunkin istumaan mukaan) ja koira kykenee menemään makuulle lepäämään siksi aikaa, toki kuitenkin aivan kylppärin ovessa liki oleskellen, ettei omistaja varmasti pääse kylppäristä livahtamaan huomaamatta mihinkään!
• treenataan päivittäin yhdessä kaikenlaista, milloin mitäkin: tokoa, agilityn alkeita, rallytokoa, näyttelyjyttyja, käsittelyharjoituksia, koirakavereiden kanssa tapaamisia ja sosialistamista. Pentu tekee 150% täydellisesti kaiken ja keskittyy häiriöistä huolimatta vain omistajaansa, koska maailmassa ei ole mitään muuta niin mahtavaa kuin oma ihminen. Pentu pysyy myös ulkoillessa missä tahansa vapaan loistavasti omistajan läheisyydessä eikä edes harkitse karkailua, sillä mihinkäs sitä nyt oman ihmisen luota lähtisi? Muut koirakot kehuvat kadehtien ja ihmetellen, kuin hienosti muutaman kuun ikäinen pentu osaa jo KAIKEN. "Unelma pentu. Olisipa omalla 3v koirallanikin yhtä hyvä katsekontakti minuun"...Jep jep...osaa kaiken ja kuuntelee aina mitä sanotaan, ja on aina valmis töihin, mutta mites se yksinolo....
• omistajan edes lähestyessä eteistä, koira on jo päättänyt että hänen kuuluu lähteä mukaan. Kun pentu jätetään yksin ja ovi suljetaan, ei mene kuin muutama sekunti ja alkaa ynähtely. Käytökseen ei reagoida vaan odotetaan, ja pentu alkaa vinkua kovempaa, lopulta ulvoo. Asuntoon jätetty hiljainen radio, adaptil feromonisuihke ja märkäruoalla täytetty Kongi ovat yks hailee, pentu nököttää eteisessä oven edessä ryhdikkäänä kuin sotilas, valmiina vastaanottamaan omistajan ylienergisesti ja innokkaasti tämän saapuessa. Mitään pentu ei yksinollessaan (onneksi) tuhoa, mutta kutsu-ulvonta ja kimakka haukunta sekä ympäri asuntoa ravaaminen jatkuu, valvontakamerasta jälkikäteen seuraten, helposti 2h putkeen (toki välillä pitää 2-3min hiljaisen tauon)
• yöt pentu nukkuu pentuaitauksessa. Nukkumaan mentäessä, kun valoja aletaan sammutella ja omistaja yrittää kömpiä sänkyyn, pentu syöksyy salamana pentuaidalle ja haukkuu käskevästi: "Minun ihminen ei saa mennä sänkyyn ja jättää minua tänne aidan taakse!!". Sänkyynmeno toistoja tehdään 4-5 kertaa eleettömästi ja neutraalisti, ja viidennen kerran jälkeen pentu jo tyytyy vain makoilemaan ja hakeutuu itsekin nukkumaan aitauksessaan mukisematta.

Paljon paljon on tullut opittua taas koiran käyttäytymisestä ja sen luontaisista tarpeista. Aiheeseen nyt omakohtaisesti perehtyneenä ja eri koulutusmenetelmiä hyödyntäneenä vaihtelevilla tuloksilla, tein eläinlääkiksen eläinten käyttäytymiskurssille työn aiheesta ja mielestäni siitä tuli niin toimiva, että jaanpa sen tännekin tiivistetysti.

Yllä olevaan kuvaan olen koonnut yleisiä vinkkivitosia, joista uskon olevan apua jokaisen eroahdistuskoiran kanssa, ainakin osana koulutusta. Eroahdistukseen koulutustekniikoita on jälleen kerran yhtä paljon kuin eroahdistuskoiran omistajiakin ja aina kiistellään mikä on oikein, mikä väärin. Ymmärtämällä kuitenkin muutaman asian, (mitä itsekin jouduin opettelemaan eläintenkouluttajan tuen kanssa,vaikka luulin kyllä jo tietäväni koirista kaiken.... :D),pääsee jo pitkälle.

1. Ymmärräthän sen perimmäisen historiallisen syyn, miksi eroahdistus muodostuu koirille helposti? Pitkään yksin oleminen ja oikeastaan ylipäätään yksin oleminen ei ole koiraeläimelle luonnollista. Luonnossa koiraeläimet viihtyvät laumoissa. On siis jo lähtökohtaisesti koiralle epäluonnollinen tilanne, että se viettää ypö yksin 8-10h päivästä, kun omistajat ovat töissä ja harrastuksissa.

2.Koirasi peilaa sinua. Jos olet masentunut, hermostunut, stressaantunut tai muuten vain synkkämielinen tai epävakaa, et voi vaatia, että koirasi kykenisi olemaan kanssasi itse Buddha. Energiasta, jota välität koiraasi, puhuin enemmän blogitekstissäni Karanteeniajan Zen!

3.Osaako koirasi oikeasti rauhoittua? Koiralle ei ole luonnollista valvoa korkeassa viretilassa tuntikausia, se tarvitsee lepotaukoja myös päivällä! Tietääkö se, että sen kuuluu levätä kun olet poissa? Miten olet kertonut tämän koirallesi vai oletatko vain, että se osaa olla synnynnäisesti yksin? Jos näin kuvittelet, voisit yhtä hyvin kuvitella, että: "kyllä se 1v muksu jo osaa uida syvässä altaassa ilman kellukkeita, onhan sillä kädet ja jalat...". Voin vain suositella, että älä kokeile, pysyykö muksu uimataitoa opettamatta pinnalla itsekseen...Karu esimerkki, mutta ymmärrätkö pointin?

4. Et ehkä itse ole rutiini-ihminen, mutta koirat ovat rutiinihakuisia. Osa koirista selviää tuuliviirielämästä paremmin eikä ota nokkiinsa, jollet joka aamu herää tasan klo 7.03 aamupissalle, mutta useat koirat alkavat oireilla, jos arki on jatkuvasti kovin sekavaa. Kun luot koirallasi ja sinulle rutiineja, se tuo pysyvyyden ja turvan tunnetta koiralle.

5. Sitten ehkä tärkein!: Koko eroahdistuskoulutuksen alin porras, kulmakivi, on se, että SAAT KOIRAN LUOTTAMAAN, että tulet kyllä takaisin. Jos koira joutuu olemaan jatkuvasti hämillään ja valmiustilassa skarppina seuraamassa, mitä seuraavaksi tapahtuu, mihin lauma nyt häipyy ja kuuluuko tässä olla osallisena vai ei, niin luottamus siihen, että koti on turvallinen paikka,jonne kyllä aina palataan, alkaa kadota. Lisäksi ymmärrä, että koira ei tee mitään ilkeyttään tai sabotoidakseen sinun elämäsi pilalle tahallaan. Mutta koira reagoi välittömästi tilanteisiin; jos jokin on epämukavaa tai pelottavaa, koira hakeutuu siitä tilanteesta pois. Mietipä tätä kautta: istut kesäiltana terassilla, mutta yhtäkkiä alkaa tulla kylmä ja hyttyset inisevät korvissa. Jäätkö sinnittelemään (vaikka sinulla ei ole pitkähihaista päälläsi ja käsivartesi alkaa olla jo paukamilla), vai siirrytkö mukavammalle alueelle sisätiloihin. Miksi jäisit vilustumaan ja sotimaan hyttysiä vastaan, jos voit perääntyä tilanteesta?
Sama juttu koiran yksinolon tai epämiellyttävän hoitotoimenpiteen kanssa; MIKSI ihmeessä koiran pitäisi kestää moista epämukavuutta, tottakai se välttelee epämukavia tilanteita. Kun katsot asiaa koiran silmin ja ymmärrät, mikä sen olon saa mukavaksi yksin ollessa, jotta se suostuu jäämään yksinolotilanteeseen, päästään eteenpäin. Tee koiralle yksinolosta kannattavaa. Jollekin koiralle yksinolo on mielekkäämpää, kun se tietää saavansa aina speciaaliluun yksin jädessään(ja näitä superherkkuluita ei saa koskaan omistajan ollessa paikalla), joku koira odottaa jo innolla, että pääsee katsomaan tv:tä yksinollessaan, toinen koira odottaa pääsevänsä vihdoin nukkumaan salaa pehmeään sänkyyn kun omistaja häipyy.

6. Kenenkään ei ole pakko jäädä tuleen makaamaan yksin. Se on oma valinta, oli ongelma mikä hyvänsä. Aina on tietenkin mahdollista, että käyttäytymisen taustalla on jotakin lääketieteellistä. Tämä täytyy tottakai aina sulkea pois. Eläinlääkäriin ja eroahdistukseen perehtyneisiin, koulutustuloksillaan menestyneisiin eläintenkouluttajiin kannattaa toki aina myös olla yhteydessä, sillä miksi painia vaikean asian kanssa yksin, kun ongelman voi saada tehokkaammin hallintaan ammattilaisten tuen kanssa? Eroahdistuskoulutuksen tueksi on tarjolla erilaisia valmisteita, joilla on koiran stressiä lieventävä vaikutus (Zylkene, Adapatil, Hill's stress i/d-ruoka). Näistä on hyvä keskustella kuitenkin aina asiaan perehtyneen kanssa, eikä näillä voi korvata aitoa pitkäjänteistä koulutusta.

Tilanne toukokuussa 2020, pentu 6kk:
Olemme hyväksyneet ja noudattaneet ylläolevat perusniksejä, jotka eivät ole rakettitiedettä vaan enemmänkin maalaisjärkeä ja logiikkaa.

• Pentu nukkuu yönsä aitauksessa, kuitenkin samassa huonetilassa kuin omistaja. Iltatouhut tehdään kutakuinkin samalla tavalla joka ilta, jotta koirakin osaa asettua rauhoittumaan. Omistaja saa mennä sänkyyn ilman välikommentteja, jes! :D
• Joka päivä pentu on yksin useita pieniä pätkiä (5-15min), kun vien esim. roskat, käyn siivoamassa varastoa tai pakkaamassa autoa tms. Tämän ajan pentu kykenee olemaan rauhassa, ilman, että vahtii ulko-ovea. 
• Autossa odottaminen esim. kaupassa käynnin ajan (15-25min) sujuu rauhassa. Makoilee.
• Viikoittain pentu viettää aikaa muiden koirakkojen/ihmisten kanssa ilman omistajaa, jotta se oppii, että omistajasta erossakin voi olla ihan mukavaa. Sujunut hyvin.
• Treenaamista vähennetty lähes puoleen aiemmasta tahdista: tällä hetkellä treenataan 3-4 päivänä viikossa, 2-3pv/vko rentoa oleilua ilman virettä kohottavia treenejä.
• Pennun nukkumisesta huolehditaan, että aktiivista toimintaa on max.1-2,5h putkeen (esim.metsälenkki + leikki, koirakavereiden kanssa olo, kyläilyreissut) ja sen jälkeen vähintään 2-3h lepoa, oleskelua ja koira saa keksiä halutessaan itse tekemistä, ilman että omistaja osallistuu.
• Opin myös, että koiralla ihan oikeasti voi olla ns.läheisyysvaje (juu tiedän, että nyt moni leimaa minut yhä hullummaksi kukkahattutädiksi, mutta hyväksyn sen). Minun oli hyväksyttävä fakta, että tälle pennulle on tärkeää saada välillä olla liki, kylki kyljessä, paljon enemmän kuin aiemmat koirani. Alunperin noudatin kivenkovaa itse luomaani sääntöä: "Johtajalla on oma arvokas tila ympärillään, jonne pennun ei sovi astua. Johtajuus ja auktoriteetti on menetetty, jos makaan lattialla koiran kanssa samalla tasolla ja hömppäilen!". Noh, useamman ammattilaisen käskystä vasten tahtoani löysäsin hieman natsiohjiani ja nykyään halitaan ja pusutellaan koiran kanssa paljon enemmän. Sittemmin olen huomannut, että johtajuuteni tai auktoriteettini ei ole vähentynyt tippaakaan, vaan päinvastoin: luottamusta on rakentunut paljon paljon lisää välillemme! Ja jos taas palataan historiaan tarkastelemaan villikoiralaumojen käyttäytymistä, niin kyllä - ne johtajatkin välillä hulluttelevat ja ovat selältään leikkiessään (eivätkä ne silti menetä auktoriteettiaan vaikka näennäisesti nehän alistuvat hyvänen aika kun kääntävät vatsansa muille koirille! xD). Toki joku lauman innokas nuori hormonihyrrä saattaa tulkita hulluttelun väärin ja kokeilla nousta johtajan paikalle, mutta silloin johtaja palauttaa hulikaanin omalle paikalleen, ei se sen kummempaa ole.

Matkaa on vielä paljon jäljellä tasapainoiseen soljuvaan arkeen tämän ipanan kanssa, mutta jälleen kerran on tullut opittua, että koirien tai ylipäätään eläinten kanssa työskennellessä/eläessä voit olla vaikka minkälainen guru, muttet koskaan valmis. Niikö tällä eläinlääkintäalallakin moni huomaa ja valaistuu elämässään jossain kohtaa: mitä pidemälle kuljet ja mitä enemmän tiedät asioista, sitä paremmin ymmärrät, ettet tiedä vielä loppujen lopuksi paljon mitään asioista. Kannattaa siis pysyä nöyränä vaikka olisikin ylpeä hankkimastaan tietotaidosta; jos ei pysy, niin yleensä elämä aina jossain kohtaa muistuttaa nöyrtymisestä :D