MITEN JÄRKEVÖITTÄÄ LEMMIKIN OMISTAJANA ELÄINLÄÄKÄRIKULUJA? ONKO SE EDES MAHDOLLISTA?

Tämän tekstin olen kirjoittanut ennen kaikkea koiranomistajana, jolla on itsellään vuosien aikana kulunut tuhansia euroja omien lemmikkien sairauksien hoitoon ja monta kertaa olen miettinyt tismalleen niitä samoja asioita, mitä myös eläinsairaaloiden päivystysasiakkaatkin ovat minulle ääneen vuosien aikana pohtineet. Toisenlaista tulokulmaa tuon tähän sekä klinikkaeläinhoitajana että eläinlääketieteen kandina. Ja ennen kuin joku näppärä toteaa, että mitä tuollainen untuvikko tulee höyheniään pörhistelemään niin sanonpa, että tämä aihe on asia, josta tulee puhua ääneen ja tämä on asia mistä alalla olevat vaikenevat koska aihe on vaikea ja aiheen repiminen esiin on tulenarka. Tämä teksti ei väitä olevansa ainoa totuus eikä tämä teksti ole ohjenuora. Tästä tekstistä voi ottaa ajatuksia matkaansa käänneltäväkseen ja tutkaillakseen. Tai voit todeta, että kirjoitat itse paremmin aiheesta, jolloin anna palaa!

Oman eläimen loukkaantuessa tai sen kunnon romahtaessa omistajan elämä menee ymmärrettävästi aika hitokseen ylösalaisin. Suunnittelemattomalle äkkinäiselle eläinklinikkavisiitille joutuessa lemmikin omistajien ja eläinklinikoiden työntekijöiden välille muodostuu helposti muuri. Sitä lemmikinomistajana hädässä unohdetaan, että eläinklinikoiden hoitajat, asiakaspalvelijat ja eläinlääkärit eivät pelkästään tee työtään eläinten parissa vaan suurin osa eläinlääkintäalan työntekijöistämme on eläinten omistajia itsekin. Uskokaa tai älkää, mekin tiedämme, miltä lemmikin omistajan huoli tuntuu ja kuinka kylmä hiki nousee otsalle kun yllättävän eläinlääkärikäynnin jälkeen vilkaisee ruhtinaallista laskua. Lemmikkien nykyaikainen lääketieteellinen hoito on kallista, ei siitä mihinkään pääse.

Kun huoli eläimestä musertaa, lompakkoa ravistellaan lemmikin äkillisten terveydenhoitokustannusten kattamiseksi ja arki ei odota vaan täytyisi olla itse töissä, harrastuksissa, sairaslomalla ja pyörittämässä perhearkea, niin se on hyvin luonnollinen reaktio, että päivystyksessä jonottaminen ja hoidon kustannukset alkavat juihia (suomeksi: v*tuttaa), eikä vähääkään. Omistajan mieleen nousee kysymyksiä:

Miksi meille kävi näin? 

Miten meillä voi olla näin huono tuuri? 

Miten helv*tissä näistä eläinlääkärilaskuista pitäisi selvitä?

 

1. VIELÄ OIREETON ELÄIN EI OLE AUTOMAATTISESTI YHTÄ KUIN TERVE

Täysin ennalta-arvaamattomia, äkkinäisiä ja jopa kohtalokkaita tapaturmia ja sairastumisia tapahtuu, vaikka kuinka omistajina tehdä parhaamme ja välttää ne. 

Eläimillä, niin kuin ihmisilläkin, on kuitenkin myös valtava määrä piileviä sairauksia, jotka muhivat pinnan alla pitkään. Ne saattavat jopa vuodesta toiseen hiljaa kehittyä ja jossain kohtaa se kamelin selkä sairauden kantajalla (tässä tilanteessa lemmikillämme) katkeaa. Oireet tulevat näkyväksi nyt meille ihmisillekin ja meidän on vaikea käsittää, miten se hetki sitten täysin terveeltä ja pirteältä vaikuttava eläin yhtäkkiä romahti. Usein tässä vaiheessa eläimen on jo saatava kiireesti tehohoitoa ja oikeat lääkitykset puremaan, jotta henki säilyisi.

Eläinlääkärien kovasti suosittelemat säännölliset eläinlääkäritarkastukset vuosittain ja ennaltaehkäisevä hoito (kuten hammaskivenpoisto anestesiassa, eläinlääkärin toimesta, perusteellisesti tehtynä tai rokotukset) saattavat tuntua kalliilta monille perheille, varsinkin nykyisessä maailman taloudellisessa tilanteessa. Näiden toteuttaminen on kuitenkin eittämättä paras tapa havaita terveysongelmat ajoissa ja pitää hoitokustannukset mahdollisimman pieninä. 

 

2. KOMPROMISSIEN RAJAT

Eläinlääkärit tekevät parhaansa laittaakseen aina hoidossa olevan eläimen hyvinvoinnin etusijalle. Kun eläinlääkäri sitten kertoo, mitkä ovat parhaat mahdolliset hoitovaihtoehdot tämän lemmikin hoidossa juuri nyt, hän pyrkii ottamaan huomioon

• niin eläimen elämänlaadun, 
• tilanteen ennusteen,
• omistajan talouden, 
• perheen elämäntavan sekä 
• omistajien kyvyn jatkaa hoitoa myös kotona. 

Jotta eläimen kannalta oikeat hoitovaihtoehdot löytyvät, eläinlääkärin on tehtävä tutkimuksia sekä todennäköisesti monimutkaisemmissa tapauksissa perehdyttävä potilasmateriaaliin sekä tehtävä salapoliisityötä sairauden selvittämiseksi myös klinikan aukioloaikojen ulkopuolella yön pikkutunteina.

Tämä työ ei pääty siihen kun eläinlääkäri sulkee työpaikkansa oven vaan potilaskeissien prosessointi jatkuu silloinkin kun palkka ei juokse. 

Tämä vie usein aikaa ja vaatii usein eläinlääkäriltä hyviä verkostoja kollegoihin, joista voi olla apua asian ratkaisemisessa, etenkin jos eläimellä on kehittynyt jo lukuisia ongelmia. Yksikään eläinlääkäri ei ole kaikkivaltias yksin vaan aina tulee tilanteita, joissa eläinlääkäri joutuu toteamaan, että tähän asiaan kollegani on perehtynyt laajemmin. Tällöin eläinlääkäri lähettää potilaan jatkotutkimuksiin kollegalle, jotta potilaan hoito etenisi reippaasti, mutta omistajan silmin tämä näyttää helposti siltä, että heitä vaan pompotellaan ympäri Suomea. 

Usein joudutaan puntaroimaan kompromisseja, mutta kompromisseja ei milloinkaan tehdä eläimen kärsimyksen kustannuksella. Näin ollen eläinlääkäri esimerkiksi ei voi kirjoittaa sitä antibioottireseptiä näkemättä potilasta, luvata jatkuvasti vahvempia kipulääkkeitä eläimen päivittäisiin kipuihin vuodesta toiseen tai suostua iskemään lääkkeellisesti kuukausittain lemmikin taju kankaalle, jotta kynnet saadaan leikattua. 

Usein on myös tilanteita, että eläinlääkärin tekemä eutanasia on myös eläimen kannalta paras vaihtoehto jos moni yllä listatuista asioita ei toteudu.

 

3. DILEMMOJA

Miten sitten voi omistajan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lemmikki eläisi mahdollisimman terveen elämän ja hoitokustannusten olisi mahdollista pysyä kohtuullisina? 

Alla koottuna vastauksia lemmikin omistajien muutamaan useimmin pohdittuun dilemmaan.

Vastaukset on koostettu vuosien aikana klinikkaeläinhoitajilta ja eläinlääkäreiltä monen monissa eri ympäristöissä työskennellessäni. 

”LÄHTEÄKÖ ELÄINLÄÄKÄRIIN VAI EI?” 

Kun lemmikin terveys huolestuttaa tai pohdituttaa, varaa aika eläinlääkäriin tarkastukseen. Älä jää seuraamaan viikonlopun yli tai kuvittele varaavasi aikaa sitten illemmalle kun päivän muut työt on tehty, sillä ikävä kyllä jos intuitio sanoo, että eläin on kipeä, se myös on sitä ja tilanne voi kriisiytyä nopeastikin, jolloin ennuste on aina varauksellisempi ja kustannukset kalliimmat. 

"MIKSI JOUDUIN ODOTTAMAAN PITKÄÄN, ENNEN KUIN KUKAAN VASTASI?"

Aina kun huolestuttaa, saa ja kannattaa soittaa eläinlääkäriin! Huomioithan kuitenkin, että yöaikaan henkilökuntaa on eläinsairaaloissa hyvin paljon vähemmän, ja olemme yöpäivystyksessä ensisijaisesti akuuttia ensiapua varten. Kiireettömämmät puhelut kannattaa pyrkiä soittamaan päiväaikaan ajavarausnumeroon, johon tavallisesti on vastausvalmiudessa useampi henkilö. Varaa suunnitellut terveydenhuoltoajat ajoissa, eli toimenpiteestä riippuen vähintään päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia etukäteen. Jos tiedät, että lemmikillesi on jo hieman kertynyt hammaskiveä mutta et vielä aio varata aikaa koska "ei suu ole vielä niin paha" niin muista, että muutamassa kuussa tilanne voi olla selkeästi huonompi ja kun sitten otat yhteyttä, ajat menevät huonossa lykyssä kuukausien päähän (varsinkin kesäloma-aikoina kun eläinklinikoiden työntekijäkapasiteetti on talviaikaa suppeampi) ja lemmikki joutuu syömään tulehduskipulääkettä kunnes pääsee esimerkiksi heiluvien hampaiden poistoon.

"MIKSI LEMMIKKIÄNI EI HOIDETTU KIIREELLISESTI ENSIMMÄISENÄ?"

Ongelmat, jotka on jatkuneet jo pidempään (kutina, korvatulehdukset, hetken jatkuneet ontumat, huonot hampaat) hoidetaan LÄHTÖKOHTAISESTI kiireettömämpinä potilaina päivystyksessä kuin esimerkiksi mahalaukun kiertymästä, synnytysvaikeuksista, hengitysvaikedesta tai myrkytyksestä kärsivä, hengestään taisteleva eläin. Päivystyksessä potilaat hoidetaan aina kiireysjärjestyksessä ja näin ollen, jos päivystys on ruuhkautunut, niin potilaat, joiden henki ei ole juuri tällä hetkellä uhattuna, voivat joutua odottamaan pitkään. Pitkään jatkuneet terveysmurheetkin ovat silti vakavasti otettava asia, sillä ne voivat aiheuttaa kipua ja vaikuttavat eläimen olotilaan. Ajoissa varatun ajanvarausajan kautta asia hoituu ilman jonottamista. 

"KISSANI EI SUOSTU SYÖMÄÄN, TARVITSEEKO MEIDÄN TULLA NÄYTILLE?"

Yksi asia, josta ei kannata laskea entten tentten: Jos kissa ei ole syönyt vuorokauteen, hakeudu kissa kanssa eläinlääkäriin. Jos vointi on muutoin pirteä ja hyvältä vaikuttava niin varaa aika pikimmiten ajanvarauksena, mutta mikäli kissan vointi heikkenee, suuntaa päivystykseen.  

LOPUKSI

Ei lainkaan aina, mutta monen monissa tapauksissa me omistajina pystytään ennakoinnilla ja ennaltaehkäisyllä vaikuttamaan osaltamme siihen, minkälaisia hoitokustannuksia lemmikille tulee ja kuinka jouhevasti lemmikin hoidon eteneminen tapahtuu yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. 

Kun ollaan kartalla oman lemmikin terveydentilasta ja kyetään reagoimaan ajoissa, tulevaisuuden näkymät on aina lähtökohtaisesti hieman valoisammat.

Oman lemmikin terveydentilasta voi olla paremmin kartalla kun

• Hengailee päivittäin lemmikin kanssa, ja paijausten lomassa tarkistaa hampaat, korvat, silmät, tassut, ihon, peräaukon, vulvan/peniksen alueen, turkin....näin bongaat heti jos lemmikissä tapahtuu ulkoisia muutoksia. Esimerkiksi pikkuriikkisen ihon kasvaimen tutkituttaminen tai tarvittaessa poistatuttaminen voi olla huomattavasti halvempaa ja vähä riskisempää kuin useiden, suuriksi kasvaneiden kasvainten poistaminen.
• Toteuttaa lemmikille vuosittain tai edes parin vuoden välein terveystarkastuksen eläinklinikalla
• Pitää kirjaa muutoksista. Jos havaitset esimerkiksi, että itseasiassa lemmikin vesikuppia täytyy nykyään täyttää paljon useammin kuin aiemmin, lemmikin kiimakierrot ovat muuttuneet tai että lemmikillä on usein vatsa sekaisin, näiden muutosten alkamisajankohdasta on hyvä olla jokin käsitys, sillä oireiden pitkittyessä se helpottaa diagnosointia ja tutkimus- sekä hoitosuunnitelman luomista.

Lisäksi myös kotiapteekki kannattaa laittaa kuntoon, sillä on paljon asioita mihin pystyy aloittamaan ensiavun myös kotona heti eläinlääkärin puhelinkonsultaation jälkeen. Helpottaa huomattavasti, jos aikaa säästyy eikä tarvitse lähteä matkustamaan apteekkiin. Kotiapteekista kannattaa löytyä esim.

• lääkehiili
• 3% vetyperoksidi
• säilyketankoparsa. Nämä kolme ensimmäistä ovat sellaisia, joiden avulla voi antaa ensiapua myrkytyksissä, kuitenkin AINA eläinlääkärin ohjeen mukaan. 
• keittosuolaliuos sekä hunaja/pihkavoide/haavasuihke pienten nirhaumien tai ihorikkojen hoitoon
• pumpuliharsoa, joustavaa sideharsoa ja elastista sidettä (esim. PetFlex) tassupaketin tekoon jos esimerkiksi kynsi repeää tai anturaan tulee vuotava haava
• sakset, punkkipihdit, kynsisakset
• lemmikkien oma digitaalinen kuumemittari (Lämpö mitataan peräsuolesta. Käytä esim. perusrasvaa liukasteena. ja koiran normaali lämpö 38,5-39,2*C. Lämmön mittaus on ensimmäinen asia, minkä omistaja voi tehdä jos eläin vaikuttaa kipeältä, sillä tämä on asia mistä myös me aloitamme myös eläimen saapuessa päivystykseen.)
• kertakäyttöhanskoja (ethän koske eritteisiin tai märkiviin haavoihin paljain käsin vaan suojaa itsesi ja lemmikkisi kontaminaatiolta)