Tartto kotikaupunkina osa 2 sekä ajatuksia järjestötoiminnasta vuonna 2022

Vuosi sitten aloittamani turistina kotikaupungissa (Tartossa)-kuvakollaasi jatkuu :)








Tartossa järjestimme Suolet ry ja Evidensia kanssa hoitajavalmiuksien päivät toukokuussa. Göran luonnollisesti oli mukana koutsaamassa eläinlääkäriopiskelijoille koiralähtöisten hoitotoimenpiteiden toteuttamista.


Lopuksi kuulumisia ja ajatuksia kuluneesta lukuvuodesta.
Huhhelihei aikamoinen tykitys on ollut 3.vuosi Tartossa. Viikot on kuluneet tenttiluvuissa tenttien perään, eri organisaatioiden kokouspöydissä istuessa, agilityhallilla ja agilitykisoissa, ystävien kanssa, ulkosalilla ja sama alusta :D
Kolmosvuosi on ollut tähän asti ehdottomasti mielenkiintoisin, koska se on sisältänyt paljon eläinten kliinistä tutkimusta, farmakologiaa sekä nyt keväällä suoritettiin anestesian ja kirurgian ensimmäiset kurssit, joiden parissa jatketaan syksyllä 4.vuosikurssilla! Pelottavaa toki on, että nyt on sitten suoritettu oikeasti jo kursseja, joiden opit pitäisi säilyä muistissa myös tasan kahden vuoden päästä kun kandikesä alkaa.


Toimihenkilö vai ihminen
Noh, koulun ja muun arjen lisäksi olen tämän vuoden elänyt kyllä täysin järjestötoiminnalle.
Olen todennut jo moneen kertaan elämässäni, että nyt en enää sorru järjestötoimintaan, mutta niin vaan nytkin arki on täyttynyt Suomen Eläinlääkäriliiton opiskelijavaliokunnan, Akavan, Suomen Mittelspitz ry:n hallituksen ja harrastustoimikunnan sekä Suolet ry:n hallituksen työmuurahaiselämästä. 

Se mitä olen havainnut viimeisen 10v aikana useiden eri järjestötoimintojen kehityksessä, on ollut paikotellen pelottavaa: talkootyö on katoava luonnonvara koska kukaan ei jaksa eikä halua tehdä ilmaiseksi ja toisaalta vaatimukset ja odotukset organisaatioita kohtaan jäsenistön puolesta on kasvanut valtavasti. 
Se panos mikä talkoolaisilta riitti vuonna 2012, ei riitä nykypäivänä.  On oltava vastinetta jäsenmaksuille ja paljon: juhlia, koulutuksia, talviriehoja, laadukas jäsenlehti, aktiivinen some (ja vähintään 3 eri somea koska osa jäsenistä haluaa käyttää Fasepookkia, osa käyttää instakrammii ja osa seuraa kotisivuja...unohtamatta heitä jotka kaipaavat ajantasaista tiedotusta edelleen kirjekyyhkyjen välityksellä), reaaliaikainen tiedotus hallituksen ja jäsenistön välillä, tavoitettavuus lähes 24/7 ja vuolaat hyvitykset ja korvaukset jäsenistölle jos kuka tahansa toimihenkilöistä mitään mokaa. 
Useammassa yhdistyksessä olen kohdannut myös tämän hassun hauskan ilmiön voimistuneen: se pahainen HALLITUS on kaiken kurjuuden alku ja juuri, HALLITUS on se bunkkeri, jota saa tulittaa koska ne ihmiset, jotka hallitukseen ovat päässeet/halunneet/joutuneet, ovat kyllä tietoisia siitä että heillä on vastuu ja hallitustyö tuo läjän velvollisuuksia. Hallituslaisen on ajettava kaikkien jäsenten, koko yhteisön etua, eikä hallituslainen saa ilmaista omia mielipiteitään missään tilanteessa koska hän edustaa hallitusta. Kun astut hallitukseen, et ole enää yksilö, olet hallitus, ettäs tiedät. 

Hallitus on hauska pikku veikkonen siitäkin näkökulmasta, että hallituksen kuuluu vastata yhdistyksen toiminnasta ja tämähän luonnollisesti tarkoittaa sitä, että hallituksen on järjestettävä kaikki yhdistyksen toiminta omin voimin ja mielellään tarjota ohjelma ilmaiseksi jäsenille, ovathan he maksaneet jo jäsenmaksun ja suostuvat olemaan pahaisen yhdistyksen jäseniä ehkä seuraavankin vuoden jos yhdistys antaa tarpeeksi. Tapahtumia on oltava säännöllisesti suunniteltuna, tilattuna ja tarjolla, vaikka yksikään jäsen ei lopulta ehtisi/jaksaisi/haluaisi osallistua järjestettyyn tapahtumaan. Jäsenet voivat sitten, rakentavaksi palautteeksikin sitä kutsuttaen, pöyristyneenä lynkata toiminnan maanrakoon, jos toiminta ei miellytä. Sen jälkeen toimihenkilöiden tehtävä on keksiä, millä tavoin miellyttäisi jäsenistöä paremmin. Tähän avuksi voi käyttää esimerkiksi erilaisia palautekyselylomakkeita, joista lomakkeista usein itsessäänkin tulee jo palautetta: "Kysymysten asettelu olisi voinut olla toisin, palautelomakkeen fontti oli liian pientä ja palautelomakkeen värimaailma olisi voinut olla toinen...." Jos apua pyydetään jäseniltä, joilla selkeästi on vahvat näkemykset ja oikeasti usein myös vahvaa kokemuspohjaista tai jopa ammatillista osaamista, miten asiat kuuluu tapahtua, apua useimmiten ei saada koska "noooo ei mulla ole nyt aikaa/jaksamista/osaamista niin paljon että viitsisin/uskaltaisin/haluaisin ottaa vetovastuun itsekään tästä enkä mä nyt ainakaan ilmaiseksi omaa aikaani uhraa". Pieniä apulaisia olisi monissakin yhdistyksissä tarjolla avustamaan sivusta hieman, kunhan ei tarvitse ottaa isompaa vastuuta. Mikä siinä onkin, että se vastuun ottaminen pelottaa/ahdistaa/hirvittää niin paljon?   Pikkuhiljaa ne muutama työmuurahainen väsyy ja toiminta lässähtää, saattaa vajota Ruususen uneen jopa vuosiksi, kunnes uusia työmuurahaisen poikasia eksyy sinisin silmin paikalle intoa täynnä ja sama kierros voi alkaa.

Joka tapauksessa, tämän avauksen ajatus ei ole toitottaa, että "Älkää vaan lähtekö järjestötoimintaan, se syö teiltä ensin pikkurillin, sitten käden ja lopulta kokonaan!" VAAN herättää ajatuksia jokaiselle johonkin organisaatioon kuuluvalle olet sitten rivijäsen tai toimihenkilö:

1. Miksi kuulut tiettyyn yhdistykseen tai järjestöön? Mitä toivot yhdistykseltä?
2. Mitä olet itse tehnyt edistääksesi OMAA viihtyvyyttäsi yhdistyksessä? Oletko antanut palautetta tai ideoita? Entä oletko itse tarjonnut apua tai osaamistasi näiden asioiden hoidossa, joita haluat kehitettävän?
3. Jos et, miksi et?
4.Mikä toimisi sinulle tarpeeksi hyvänä motivaattorina, jotta voisit kenties ehkä itse ottaa jonkin tehtävän hoitaaksesi? Olisiko se raha, palkkio, erityisetu, alennus jostakin vai ihan vain jopa ilo yhdessä tekemisestä ja yhteisöllisyydestä?

Joku tästäkin postauksesta mielensä pahoittaa varmasti, kun eri organisaatioiden hallituksessa oleva hallituslainen härregyd tällaisesta avautuu. Mutta se on elämää se. 
 Nimitys "hallituksen jäsen, puheenjohtaja tai sihteeri" ei muodosta henkilölle minkäänlaista kovaa kitiinikuorta, josta ei menisi iskut läpi vaan jokainen hieman kärkkäästi lausahdettu "rakentava palaute" voi satuttaa ja jäädä vaivaamaan. Yleensä ilmaista talkootyötä tekevät omaavat myös jonkinlaisen empatian,omantunnon ja muista välittämisen piirteen, ja useimmiten talkootyötä tekevät he, jotka haluavat, että yhteisössä olisi hyvä olla, jolloin epäonnistuminen kalvaa vielä vähän enemmän.
Niin ja uskokaa tai älköö, toimihenkilöillä on myös yhtälailla pyöritettävänä muu elämä mitä muillakin jalallisilla: työstressi, opiskeluissa eteneminen, lapset, eläimet, sukulaiset, sairastumiset, arkiuupumus, rahahuolet, ehkä itsetunto-ongelmia tai muita mielenterveyteen liittyviä haasteita yms. 
Koitetaanko muistaa, että jokaisen hallituksen, organisaation, firman, yhdistyksen, ompeluseuran ja iltapäiväkerhon toimihenkilöt ovat ihan tavallisia tälliäisiä. Kohdellaan toisiamme kuten ihmisiä, ei kuten koneita.


Kommentit