Joulustressaajasta Grinchiksi

On niitä ihmisiä, jotka ei voi sietää koko sanaa Joulu: laatikot oksettaa jo pelkästä ajatuksesta, glögi on ällöttävää, joululaulut on perseestä ja oikeestaan koko mokoma päivä voitaisiin poistaa kalenterista. Osa taas lukeutuu siihen kuppikuntaan, jolle Joulu on vuoden merkityksellisin juhla; on syy sitten uskonnollinen tausta, perinteet, perheen kanssa kokoontuminen, tai sitten ihan vain Jouluaaton odotettu juhlapöytä tai joulupukki ja lahjat. Odotukset onnistuneesta Joulusta ovat korkealla ja omaa stressistasoa nostetaan, sillä KAIKEN on oltava prikulleen täydellistä: Mutta mitä jos jouluruokien teko ei onnistukaan tänä vuonna? Tuleekohan joulupukkia ollenkaan vai onko corona karkoittanut kaikki joulupukitkin? Mitä lapset sanoo, jos pukki ei tulekaan? Mitä ihmettä sitä keksis taas ihmisille lahjaksi, joilla on jo kaikkea? Jos kaikki ei mene nappiin, niin onko kaikki pilalla? Hermot on riekaleina, riidellään puolison kanssa siitä kumman suvun luona on tärkeämpää vierailla Jouluaattona ja kumman Joulupäivänä. Niin, ja sitten seuraavaksi voikin jo stressata siitä, että miten se perhanan iloinen joulumieli saadaan houkuteltua takaisin. Itse olen kuulunut jälkimmäiseen ryhmään vahvasti monena vuonna. Minun joulukeittiössäni kaikki on ollut harmonista ja hallittua, tunnelma kodissa on seesteinen, kuusi on koristeltu ajoissa, vieraita istuu turisemassa olohuoneessa, nauretaan ja pohditaan syntyjä syviä punaviinin tai konjakkilasin ääressä, Michael Bublen joululaulut soivat tietenkin taustalla. Mutta voi vitsi kuinka oonkin pahoittanut mieleni jos yksikin pala täydellisessä joulupalapelissäni ei istukaan juuri niin kuin olin illuusionissani suunnitellut. Yhtenä jouluna kaikki pläänit meni itselläni jo ennen joulua mönkään monesta syystä. Tai siis, ei OIKEASTI mönkään, vaan ainoostaan eri tavalla kuin olin itse suunnitellut ja vannonut, ja sinä jouluna olin oikea Grinch: muilla näytti sujuvan jouluvalmistelut paremmin ja mä olin yksin epäonnistuneiden suunnitelmieni kanssa. Minua alkoi risoa se, kuinka ällöttävässä onnellisuuskuplassa koko maailma leijui joulufiiliksissään minun ympärillä: Rakastavaiset kaupan kassajonossa latoivat edessäni hihnalle romanttisia jouluviinejä ja rosollipaketteja hymyssä suin ja ohi mennen pariskunnat vielä juhlatuulella hipaisivat toisiaan pilke silmäkulmassa, muka huomaamattomasti. Teki mieli huutaa, että: HANKKIKAA HUONE!...Mutta sen sijaan suomalaisena vain käänsin katseen ahdistuneesti pois. Kun kuhertelijat oli ohitettu, seuraavaksi parkkipaikalle kävellessäni näin lapsikatraan kirmaavan ilosta kiljuen isovanhempiensa syliin. Lapset olivat onnessaan lähtiessään mummolaan joulunviettoon. Kaikialla ympärilläni joulun ilo suorastaan kupli ja poreili, kaikki olivat hilpeällä tuulella ja minun joulusuunnitelmani oli pilalla. Toivoin vain että mokoma paska aikakausi on pian ohi. Sinä vuonna ymmärsin täysin kuinka pahalta niistä ihmisistä tuntuu, joilla ei ole onnellisia jouluperinteitä tai joilla ehkä olisi perinteitä muttei ketään kenen kanssa ne jakaa. Joulunaika voi pahimillaan korostaa yksinäisyyttä todella voimakkaasti. Jo muutaman parin vuoden ajan olen tietoisesti päättänyt muuttaa Joulun viettoani stressittömämpään suuntaan. Aiemmin kulutin kymmeniä tunteja ja päiviä suunnitellen ja valmistellen vuoden YHTÄ päivää, Jouluaattoa. Kun koko vuosi juostaan oravanpyörässä töiden ja koulun ja kaiken muun kanssa, miksi ihmeessä tehdä vielä vuoden viimeisistäkin viikoista juoksemista. Kyllä sitä ehtii juosta taas Uuden vuoden jälkeen, kun kuitenkin lupaat uuden vuoden lupauksena reippaan ja aktiivisemman elämän luomista. Vai montako kertaa olet uutena vuotena luvannut seuraavana vuonna rauhoittua ja olla tekemättä mitään? :D Nykyisin olen alkanut käsittää koko sanan Joulun omassa elämässäni eri tavalla kuin aiemmin. Joulu ei tarkoita minulle vain Jouluaattoa, vaan Joulu on henkinen, turvallinen, levollinen ja rauhoittava tunnetila, jota tarvitaan, jotta jaksaa pimeän kaamoskauden yli. Joulu tarkoittaa itselleni rauhoittumista hetkeksi niin fyysisesti kuin henkisestikin, pysähtymistä itseni kanssa. Jotta pääsee levolliseen mielentilaan eikä mieti mitä seuraavaksi pitäisi tehdä tai olla suoritettuna, tarvitaan usein rauhoittavaa tunnelmaa luovia elementtejä, jotka kullakin on toki erilaisia: itselleni ne rentouttavat ja pysähdyttävät elementit ovat loppvuoden pimeinä iltoina kynttilät ja muu tunnelmavalaistus, illanistumiset glögin äärellä ilman aikataulua, muistoja mieleen tuova musiikki ja sauna. Nämä elementit kuuluvat arkeeni enemmän tai vähemmän myös vuodenaikoina (kyllä, myös glögi), mutta Joulun odotuksen aikakausi merkitsee minulle virallisesti sitä, että alkuvuoden uurastuksen jälkeen saan toteuttaa näitä asioita niin paljon kuin mieli tekee, hyvällä omalla tunnolla ja levollisin mielin. Kevät ja kesä on uurastettu auringon valon voimalla, mutta syksyn hämärtyessä ja energiavarojen ehtyessä, on aika alkaa hidastaa arkea ja kerätä voimia seuraavaan vuoteen. Kun kaikki aina ihmettelevät miksi aloitan Joulunvieton jo loka-marraskuussa, vastaus on tämä. Miksi yrittää voimaantua ja levätä ja rentoutua ainoastaan Joulun pyhinä, kun voit tehdä sitä jo hiljalleen ennen Joulua. Lisäksi, huomio joulustressaajat!: Kun vietät joulua jo ennakkoon pitkin syksyä onnellisesti ja onnistuneesti, paineet ja stressi siitä, että juuri se JOULUAATON ilta on oltava täydellinen,vähenee huomattavasti. Olethan saanut viettää Joulua jo ikään kuin varastoon :D Kun tänä vuonna alat viettää Joulua tai olet viettämättä, pohdipa miksi valitset niin? Jos inhoat Joulua, mistä se johtuu? Mikä aikakausi sinulle merkitsee Joulua; onko se vain Jouluaatto vai useampi päivä, miksi? Mitä Joulu merkitsee sinulle; onko Joulu sinulle se konkreettinen päivä kalenterissa, vaiko tunne vai jotain muuta? Entä mitä muuttaisit sinun Joulussasi? Miksi muuttaisit/miksi et muuta?