"Älä tavoittele onnellisuuden illuusiota, vaan TEE asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi"

Avanto, Kaupinoja. Kuvan otti: Toivofilmfoto

Tuon yllä olevan lauseen voin sanoa aidosti sisäistäneeni vasta tänä keväänä.Yleisesti arvostetaan yritteliäisyyttä, tavoitteellisuutta ja ns. hyvän tulevaisuuden tavoittelua, mutta välillä se eläminen tulevaisuuden haaveissa, päämäärissä ja suunnitelmissa menee överiksi... Fakta on, että elämässä on tärkeää asettaa jonkinlaisia päämääriä/etappeja, mutta jos tämän hetkinen elämä saa merkityksensä ainoastaan tulevaisuuden päämääristä, niin jotakin jää elämättä tästä hetkestä. Jos elät elämää vain sen vuoksi, että elämällä  tämän hetken läpi saavutat sitten tulevaisuudessa jotain "merkityksellisempää" tai"suurempaa", niin mitäs sitten tapahtuu, jos syystä tai toisesta myöhemmin sinulle selviää, että sen "suuren" tavoittelu ei sinun kohdallasi onnistukaan? Oletko ns.elänyt turhaan kaikki nämä vuodet odottaen tulevaisuutta, joka ei ehkä olekaan niin hohdokas?

Klinikkaeläinhoitajan työn ohessa lisäkouluttautumista
 Helsingissä

En tarkoita, että oikea tapa olisi elää ainoastaan "go with the flow"-meiningillä, koska "hetkessä elämisessä" on varjopuolensakin. Olen melko monta kertaa kuullut sen tarinan, kuinka tyyppi  rakastuu umpimähkää go with the flow-henkiseen tyyppiin ja sellaisen henkilön kanssa kaikki on niin spontaania ja jännittävää, aluksi... Mutta sitten kun arkea luodaan toisen ihmisen kanssa ja pitäisi sopia esimerkiksi viikonlopun yhteisistä menoista, pinna alkaa kiristyä kun go with flow-kumppani ei koskaan osaa sanoa aikataulujaan yhtä vuorokautta pidemmälle: "En minä nyt vielä osaa sanoa ensi viikonlopusta.. En tiedä vielä siitä huomisesta... No en minä nyt niiiiiin pitkälle ole vielä miettinyt!"
Kun hetkessä eläjän kanssa mitään ei voi suunnitella etukäteen, huomaat, että on käynyt, kuten Presidentti Halonen jossakin keskusteluohjelmassa juuri hetki sitten nerokkaasti totesi: "Se mihin rakastut, siihen myöhemmin vihastut."  :D
Ja kun hieman pohditaan, niin tämähän tapahtuu varsin usein suhteiden edetessä; jos olet alunperin ihastunut rempseään, karismaattiseen ja suulaaseen henkilöön, niin kahden vuoden kuluttua koetkin kumppanisi olevan "helkutinmoinen päällepäsmäri, joka ei koskaan kuuntele eikä osaa koskaan pitää leipäläpeään kiinni." Jos taas olet aikoinasi rakastunut kilttiin, nöyrään ja kuuntelevaiseen persoonaan, niin arjen astuttua kuvaan huomaat usein hiiltyväsi päätöksentekotilanteissa, sillä kumppaniltasi "ei koskaan saa suoraa vastausta ja aina se käyttäytyy kuin mikäkin tossu".

Noniin, nyt takaisin otsikon aiheeseen...

Tänä keväänä olen oppinut, että se mystinen tulevaisuuden onnellisuus, mitä kiivaasti tavoitellaan, on oikeastaan vain illuusiota. On lohdullista toivoa ja ajatella, että "tulevaisuus on sitten onnellisempi ja valoisampi", mutta tuo käsite tulevaisuus on melko suhteellinen. Jollekin se tulevaisuus on huominen, toiselle tulevaisuus on vasta 20v päästä kun on saavuttanut korkeakoulututkinnon, johtajanpaikan, onnellisen avioliiton, itserakennetun omakotitalon, 2 lasta jne.
Itsellänikin on paljon suunnitelmia, mutta olen opettanut itseni tekemään juuri niitä asioita juuri nyt, joista nautin ja joista saan positiivista voimaa juuri nyt (ilman, että jatkuvasti lasken tekemieni asioiden hyötysuhteita tulevaisuuden kannalta). Yksi näistä asioista on minulle esimerkiksi avanto, jossa käyn pari kertaa viikossa. Jonkun mielestä vapaa-ajan voisi käyttää ehkä johonkin ns. hyödyllisempäänkin kuin kylmässä vedessä dippailuun, mutta avantosaunassa saan aikaa omille ajatuksilleni, olen aidosti ulkomaailman tavoittamattomissa, sillä puhelinta ei ole lähettyvillä ja avannon jälkeen tulee levollinen, mutta voimaantunut olo. Kannattaa kokeilla!
Kropasta ja mielestä huolehtiminen on itselleni super tärkeää, minkä vuoksi rakastan myös fysioterapiaopiskeluitani ja unohdun välillä tuntikausiksi innoissani piirtelemään muistiinpanoja.

Yksi suuri onnellisuuden tekijä omalla kohdallani on  ehdottomasti R U O K A. Moni kokee saavuttavansa onnellisuutta päästessään mahdollisimman kauas lämpimään palmujen alle ja luksushotelliin hotelliaamiaiselle, mutta läheskään kaikilla ei ole aikaa/varaa/mahdollisuutta lähteä ulkomaan matkalle (Lisäksi hupimatkailu lentokoneella on yhä enemmän negatiivisessa valossa uutisotsikoissa päästöjensä vuoksi, mikä on laittanut miettimään omaa tarvetta matkustaa lentokoneella). Joten miksipä lähteä hotelliaamiaiselle kauas, kun sen voin järjestää kotonakin? Omien arvojeni mukaan lähes kaikesta muusta voi tinkiä, mutta ruuasta ei. Siksi olenkin alkanut panostaa viimeisen päälle aamiaisiin viikonloppuina, jolloin aamulla on aikaa oikeasti istahtaa rauhassa pöytään ilman kiirettä. Jonkun mielestä ehkä on aivan höhlää rakentaa hotelliaamiaista arkiseen kotiin, mutta mielestäni se, kuinka arkisen ja hektisen kodista tekee, on itse säädeltävissä.

Monesti mennään sen marttyyriverhon taakse, että "kyllä minäkin muuten tekisin sitä, tätä ja tuota, mutta kun ei ehdi tai jaksa..." Kumpikin vastaus on minusta huolestuttava. Kyllä sitä aikaa ja ajan myötä jaksamistakin löytyy, kun oppii priorisoimaan asiat niin, että sinulla on käytössäsi ne voimavarasi, jotka sinulla on. On paljon ns. velvollisuuksia mitä olisi suotavaa/kannattavaa tehdä, mutta mitäänhän Suomessa ei ole varsinaisesti kenenkään pakko tehdä. Tottakai välillä on enemmän tehtävää ja kiireen tuntu iskee päälle, mutta pakko ei ole myöskään pakottaa itseään elämään jatkuvasti kiireessä.

Mitkä asiat sut saa meneen mykkyrälle hyvästä fiiliksestä? Onko se jokin tietty biisi/musiikki, mitä kuunnellessa meet aivan omaan kuplaasi? Vai onko se se hetki kun ylität itses treeneissä? Vai se hetki kun pääset valitseen suosikkileffaas Netflixistä? Vai se kun illalla pitkän päivän jälkeen pääset kertoon päivästä kumppanille iltateen ääressä? Tee säkin tulevalla viikolla jotakin niistä asioista mistä sulle tulee voimaantunut ja vapautunut fiilis :)