Valmis klinikkaeläinhoitaja!
Klinikkaeläinhoitajan työntekovuosia alkaa olla itselläni takana jo aika monta; vuonna 2012 pikkukoululaisena hain apulaiseksi Hervannan Eläinlääkäreille, johon Laitisen Jussi minut suureksi onnekseni otti oppimaan kisälliksi. Huipulle ei pääse kiipeämättä, joten koirankarvojen imuroinnista ja ruokien hyllytyksestä se ura lähti, mutta pikkuhiljaa kun ikää ja osaamista tuli lisää, myös vastuualueet kasvoivat. Sain alkaa avustamaan toimenpiteissä yhä enemmän ja työskennellä ajanvarauksessa, mitkä olivat super isoja juttuja lukiolaiselle.
Hervannan poppoon kasvatuksessa olin monta vuotta, (läpi pahimpien teinivuosienkin jaksoivat minua kasvattaa :D) ja sieltä aukeni hiljalleen uusia polkuja... Hervannan jälkeen sijaistin yhden kesän Pälkäneellä Suutarin Villen vastaanotolla ja aloitin myös keikkailut päivystystyössä Tampereen Omaeläinklinikalla Pyylammen Helin opissa, jossa tositoimissa ja opin valtavan paljon akuuttipotilaiden hoidosta!
Syksyllä 2017 halusin avartaa maailmaani lisää ja toivoin kovasti pääseväni edes vähäksi aikaa oppimaan Eläinystäväsi Lääkäriin, jossa itseäni uusina alueina kiinnostivat erityisesti eläinfysioterapia ja ortopedia, joista aiempaa kokemusta ei itselläni vielä ollut. Otin yhteyttä ja rukouksiin vastattiin ja aloitin harjoittelun Eläinystäväsi Lääkärissä. Nyt reilu vuosi on kulunut ja olen niin onnellinen, että saan edelleenkin työskennellä samassa paikassa huippuporukan kanssa!
Vaikka työkokemusta oli jo monelta vuodelta niin kauan se kesti, että lopulta vihdoin uskalsin suorittaa klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinnon ja näin jälkikäteen onnellisena pohtien ihan turhaan jännitin näyttöpäivää etukäteen. Toisaalta näyttöpäivän alkaessa tiesin jo vankasti osaavani asiat perusteellisesti, mikä hieman lievitti jäätävää ramppikuumetta.
Näyttöpäivän aikana työskentelin tavanomaisesti potilaiden kanssa ja asiakaspalvelussa, laboratoriossa, röntgenissä, leikkaussalissa ja hammaspisteellä jne. samalla kun arvioitsija seurasi tekemisiäni kriittisesti lomaketta täyttäen.
Kun asiakkaiden välissä oli hieman taukoa, arvioitsija tenttasi minulta aiheista, jotka jokaisen klinikkaeläinhoitajan tulisikin osata: erikoisruokavalioista, lääkkeiden säilytyksestä ja hävittämisestä, reseptivalmisteista, rokotus- ja tuonti/vientimääräyksistä, röntgenturvallisuudesta, välinehuollosta jne.
Vinkkejä tulevaa näyttökoetta jännittäville:
MUISTIVIHKO ON RAAMATTU! Olen töissä kaikille harjoittelijoille sanonut, että kun olet harjoitteluissa tai työelämässä, niin pidä työpaitasi taskussa aina pientä muistikirjaa, johon voit kirjata uudet asiat ja palata niihin myöhemmin. Muistivihkosi toimii myöhemmin sinulle oikeana raamattuna, josta voit aina tarkistaa asiat myöhemminkin (esim. miten jokin labralaite toimii tai mitä tarvikkeita kanylointiin tarvitaankaan). Ensimmäisen työvuoden aikana selaat muistiinpanovihkoasi enemmän kuin arvaatkaan, mutta pikkuhiljaa tarvitset sitä yhä vähemmän käytännön työssä kun muistat jo ulkoa verinäyteputkien värit ja kuin selkärangasta osaat valmistella leikkauspotilaan vaihe vaiheelta leikkauspöydälle.
MIETI AINA MITEN JA MIKSI TEET. Mitä tahansa klinikalla teetkin, sinun on jo turvallisuudenkin vuoksi osattava perustella A)mitä teet, B) miten teet ja tärkein kysymys C) MIKSI teet sitä mitä teet ja teet sen juuri sillä tavalla kuin teet?? Esimerkiksi: miksi et voi ottaa verinäytettä staasaamatta jalkaa tai miksi röntgensäteilyltä on suojauduttava?
Sen kummemmin itse en näyttöpäivää varten mitenkään päntännyt vaan kertailin hoitajamuistikirjastani joitakin muistiinpanojani ja luotin siihen, että asiat joita minulta kysytään, on tullut työssäni jo monesti vastaan aiemmin. Ja hyvinhän se meni; vastasin arvioitsijalle kuten vastaisin ummikkoasiakkaalle, joka ei tiedä aiheesta vielä mitään ja näin perustelin asiat perusteellisesti ja loogisesti.
PERUSTELLA on osattava. Moneen kertaan itsekin olen käytännön työssä huomannut, että kaikki ei aina mene oppikirjan mukaan (ja harvemmin oikeastaan koskaan menee). Monilla klinikoilla esimerkiksi leikkausinstrumenttien huollon pääperiaatteet ovat samat, mutta käytäntö eroaa esimerkiksi siinä annetaanko instrumenttien kuivua froteepyyhkeiden päällä huoneilmassa vai kuivataanko instrumentit ja pakataan heti autoclaavauspusseihin. Mikäli klinikallanne tehdään jokin aisa eri tavalla kuin oppikirjat ja opettajien suositukset sanovat, sinun on osoitettava, että tiedät miten asiat KUULUISI oikeoppisesti tehdä ja pystyttävä perustelemaan, miksi teillä tehdään toisin esimerkiksi niin, että: "Oppien mukaan tässä kohtaa tulisi toimia näin...mutta meillä toimitaan tällä tavalla koska...."
Arvioitsija ei siis tule näyttöpäivänä tuomitsemaan klinikkanne käytäntöjä vaan seuraamaan SINUN työskentelyä ja ammattimaisuuttasi.
JOS ET OSAA TAI TIEDÄ, KYSY! Näyttökokeessa sinulta ei edellytetä, että muistat ulkoa kaikkien rauhoitusaineiden annosteluohjeet, tuotteidenne hinnat yms. Muista, että sinulla on oikeus ja myös VELVOLLISUUS tarkistaa asia luotettavasta lähteestä, jos olet epävarma jostakin. Tietenkään et voi näyttöpäivänä jokaista asiaa alkaa googlettaa tai kysyä työkaverilta, vaan perusasiat on oltava hanskassa, mutta fakta on, että meille jokaiselle tulee tilanteita, joissa emme osaa suorilta käsin vastata tai toimia vaan on kysyttävä apua. Se, että otat vastuun tekemisestäsi ja kysyt asian josta et ole varma, osoittaa ammattimaisuutta. Niin, että epävarmana lähdet soveltavamaan jotakin ja teet pahimmassa tapauksessa hoitovirheen, EI saa tapahtua.
Itselleni esimerkiksi tuli totaalinen black out kun minulta kysyttiin, kauanko autoclaavauspussit ovat claavauksen jälkeen käyttökelpoisia, enkä osannut suoraan vastata vaan arvioitsin, että: "Hmm, ainakin kuukauden" ja sen jälkeen pyysin saada varmistaa asian välinehuollossa työskentelevältä ammattilaiselta, jolta sain vastaukseksi, että: "Vuoden." Totta kai kirpaisi kun en yksinkertaisesti muistanut koejännityksessäni näin simppeliä asiaa, mutta toisaalta en ole työssäni kertaakaan 7v aikana joutunut tähän kysymykseen vastaamaan.. Meillä instrumentit ovat jatkuvasti käytössä eikä näin ollen laatikoissa pyöri epämääräisiä monen vuoden takaisia instrumenttipusseja, joiden käyttökelpoisuuksia tarvitsisi edes miettiä :D
Loppujen lopuksi näyttöpäivä oli oikeastaan aika mukava päivä, koska tuli olo, että: "Hei! Tää hommahan on hanskassa ja se näkyy myös työnteossa ulospäin, opit eivät ole menneet vuosien aikana hukkaan!". Nyt olen minäkin vihdoin virallistunut klinikkaeläinhoitaja! Kiitos Hervannan Eläinlääkärit, Ville Suutari, Omaeläinklinikka Tampere sekä tietysti nykyinen tärkeä poppooni Eläinystäväsi Lääkärissä, joiden opastuksella ja antamilla työmahdollisuuksilla olen ylpeänä tässä nyt <3
Toivottavasti tämä postaus ehkä hieman avasi näyttöpäivän jännittäviä salaisuuksia teille, joilla näytönpaikka on vielä edessä päin! Mikäli kysymyksiä tai ajatuksia vielä heräsi, niin vastailen kyllä mielelläni esim. s-postin kautta tai instagramin kautta :)
Nyt kun yhden tutkinnon suorittaminen on ohi, voi taas keskittyä täysillä seuraaviin etappeihin: Tarton eläinlääkiksen pääsykoelukuihin, joihin panostan asenteella nyt tai ei koskaan! Lisäksi pänttäykset on alkaneet lähiviikkoina edessäni oleviin fysioterapiaopiskelujen anatomiatentteihin! Jotta luppoaikaa ei olisi, aloin myös kaavailla koirahieronnan näyttötutkinnon suorittamista, nyt kun hierontatyöstäkin jo useampi vuosi on takana ja lihasten origo-insertioita tulee hyvin fyssarikoulussa kerrattua.. ehkä vuoden sisään saan jo toisen ammattitutkinnonkin takataskuun... :)
Hervannan poppoon kasvatuksessa olin monta vuotta, (läpi pahimpien teinivuosienkin jaksoivat minua kasvattaa :D) ja sieltä aukeni hiljalleen uusia polkuja... Hervannan jälkeen sijaistin yhden kesän Pälkäneellä Suutarin Villen vastaanotolla ja aloitin myös keikkailut päivystystyössä Tampereen Omaeläinklinikalla Pyylammen Helin opissa, jossa tositoimissa ja opin valtavan paljon akuuttipotilaiden hoidosta!
Syksyllä 2017 halusin avartaa maailmaani lisää ja toivoin kovasti pääseväni edes vähäksi aikaa oppimaan Eläinystäväsi Lääkäriin, jossa itseäni uusina alueina kiinnostivat erityisesti eläinfysioterapia ja ortopedia, joista aiempaa kokemusta ei itselläni vielä ollut. Otin yhteyttä ja rukouksiin vastattiin ja aloitin harjoittelun Eläinystäväsi Lääkärissä. Nyt reilu vuosi on kulunut ja olen niin onnellinen, että saan edelleenkin työskennellä samassa paikassa huippuporukan kanssa!
Vaikka työkokemusta oli jo monelta vuodelta niin kauan se kesti, että lopulta vihdoin uskalsin suorittaa klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinnon ja näin jälkikäteen onnellisena pohtien ihan turhaan jännitin näyttöpäivää etukäteen. Toisaalta näyttöpäivän alkaessa tiesin jo vankasti osaavani asiat perusteellisesti, mikä hieman lievitti jäätävää ramppikuumetta.
 |
| Tämä kuva on ensimmäisiltä hoitajavuosiltani kesätyöajaltani, jolloin pääsin ensimmäiseen hätäsectioon mukaan. Kuvan pentu on n.5min ikäinen. (c) Nea Neva |
Kun asiakkaiden välissä oli hieman taukoa, arvioitsija tenttasi minulta aiheista, jotka jokaisen klinikkaeläinhoitajan tulisikin osata: erikoisruokavalioista, lääkkeiden säilytyksestä ja hävittämisestä, reseptivalmisteista, rokotus- ja tuonti/vientimääräyksistä, röntgenturvallisuudesta, välinehuollosta jne.
Vinkkejä tulevaa näyttökoetta jännittäville:
MUISTIVIHKO ON RAAMATTU! Olen töissä kaikille harjoittelijoille sanonut, että kun olet harjoitteluissa tai työelämässä, niin pidä työpaitasi taskussa aina pientä muistikirjaa, johon voit kirjata uudet asiat ja palata niihin myöhemmin. Muistivihkosi toimii myöhemmin sinulle oikeana raamattuna, josta voit aina tarkistaa asiat myöhemminkin (esim. miten jokin labralaite toimii tai mitä tarvikkeita kanylointiin tarvitaankaan). Ensimmäisen työvuoden aikana selaat muistiinpanovihkoasi enemmän kuin arvaatkaan, mutta pikkuhiljaa tarvitset sitä yhä vähemmän käytännön työssä kun muistat jo ulkoa verinäyteputkien värit ja kuin selkärangasta osaat valmistella leikkauspotilaan vaihe vaiheelta leikkauspöydälle.
MIETI AINA MITEN JA MIKSI TEET. Mitä tahansa klinikalla teetkin, sinun on jo turvallisuudenkin vuoksi osattava perustella A)mitä teet, B) miten teet ja tärkein kysymys C) MIKSI teet sitä mitä teet ja teet sen juuri sillä tavalla kuin teet?? Esimerkiksi: miksi et voi ottaa verinäytettä staasaamatta jalkaa tai miksi röntgensäteilyltä on suojauduttava?
Sen kummemmin itse en näyttöpäivää varten mitenkään päntännyt vaan kertailin hoitajamuistikirjastani joitakin muistiinpanojani ja luotin siihen, että asiat joita minulta kysytään, on tullut työssäni jo monesti vastaan aiemmin. Ja hyvinhän se meni; vastasin arvioitsijalle kuten vastaisin ummikkoasiakkaalle, joka ei tiedä aiheesta vielä mitään ja näin perustelin asiat perusteellisesti ja loogisesti.
PERUSTELLA on osattava. Moneen kertaan itsekin olen käytännön työssä huomannut, että kaikki ei aina mene oppikirjan mukaan (ja harvemmin oikeastaan koskaan menee). Monilla klinikoilla esimerkiksi leikkausinstrumenttien huollon pääperiaatteet ovat samat, mutta käytäntö eroaa esimerkiksi siinä annetaanko instrumenttien kuivua froteepyyhkeiden päällä huoneilmassa vai kuivataanko instrumentit ja pakataan heti autoclaavauspusseihin. Mikäli klinikallanne tehdään jokin aisa eri tavalla kuin oppikirjat ja opettajien suositukset sanovat, sinun on osoitettava, että tiedät miten asiat KUULUISI oikeoppisesti tehdä ja pystyttävä perustelemaan, miksi teillä tehdään toisin esimerkiksi niin, että: "Oppien mukaan tässä kohtaa tulisi toimia näin...mutta meillä toimitaan tällä tavalla koska...."
Arvioitsija ei siis tule näyttöpäivänä tuomitsemaan klinikkanne käytäntöjä vaan seuraamaan SINUN työskentelyä ja ammattimaisuuttasi.
JOS ET OSAA TAI TIEDÄ, KYSY! Näyttökokeessa sinulta ei edellytetä, että muistat ulkoa kaikkien rauhoitusaineiden annosteluohjeet, tuotteidenne hinnat yms. Muista, että sinulla on oikeus ja myös VELVOLLISUUS tarkistaa asia luotettavasta lähteestä, jos olet epävarma jostakin. Tietenkään et voi näyttöpäivänä jokaista asiaa alkaa googlettaa tai kysyä työkaverilta, vaan perusasiat on oltava hanskassa, mutta fakta on, että meille jokaiselle tulee tilanteita, joissa emme osaa suorilta käsin vastata tai toimia vaan on kysyttävä apua. Se, että otat vastuun tekemisestäsi ja kysyt asian josta et ole varma, osoittaa ammattimaisuutta. Niin, että epävarmana lähdet soveltavamaan jotakin ja teet pahimmassa tapauksessa hoitovirheen, EI saa tapahtua.Itselleni esimerkiksi tuli totaalinen black out kun minulta kysyttiin, kauanko autoclaavauspussit ovat claavauksen jälkeen käyttökelpoisia, enkä osannut suoraan vastata vaan arvioitsin, että: "Hmm, ainakin kuukauden" ja sen jälkeen pyysin saada varmistaa asian välinehuollossa työskentelevältä ammattilaiselta, jolta sain vastaukseksi, että: "Vuoden." Totta kai kirpaisi kun en yksinkertaisesti muistanut koejännityksessäni näin simppeliä asiaa, mutta toisaalta en ole työssäni kertaakaan 7v aikana joutunut tähän kysymykseen vastaamaan.. Meillä instrumentit ovat jatkuvasti käytössä eikä näin ollen laatikoissa pyöri epämääräisiä monen vuoden takaisia instrumenttipusseja, joiden käyttökelpoisuuksia tarvitsisi edes miettiä :D
Loppujen lopuksi näyttöpäivä oli oikeastaan aika mukava päivä, koska tuli olo, että: "Hei! Tää hommahan on hanskassa ja se näkyy myös työnteossa ulospäin, opit eivät ole menneet vuosien aikana hukkaan!". Nyt olen minäkin vihdoin virallistunut klinikkaeläinhoitaja! Kiitos Hervannan Eläinlääkärit, Ville Suutari, Omaeläinklinikka Tampere sekä tietysti nykyinen tärkeä poppooni Eläinystäväsi Lääkärissä, joiden opastuksella ja antamilla työmahdollisuuksilla olen ylpeänä tässä nyt <3
Toivottavasti tämä postaus ehkä hieman avasi näyttöpäivän jännittäviä salaisuuksia teille, joilla näytönpaikka on vielä edessä päin! Mikäli kysymyksiä tai ajatuksia vielä heräsi, niin vastailen kyllä mielelläni esim. s-postin kautta tai instagramin kautta :)
Nyt kun yhden tutkinnon suorittaminen on ohi, voi taas keskittyä täysillä seuraaviin etappeihin: Tarton eläinlääkiksen pääsykoelukuihin, joihin panostan asenteella nyt tai ei koskaan! Lisäksi pänttäykset on alkaneet lähiviikkoina edessäni oleviin fysioterapiaopiskelujen anatomiatentteihin! Jotta luppoaikaa ei olisi, aloin myös kaavailla koirahieronnan näyttötutkinnon suorittamista, nyt kun hierontatyöstäkin jo useampi vuosi on takana ja lihasten origo-insertioita tulee hyvin fyssarikoulussa kerrattua.. ehkä vuoden sisään saan jo toisen ammattitutkinnonkin takataskuun... :)
Kommentit
Lähetä kommentti